Paluumatkalla

Suomeen saapumisestamme on kulunut jo kuukausi. Mielessä on ollut jonkinlaisen yhteenvedon kirjoittaminen vapaaehtoisvuodesta, mutta viikot ovat täyttyneet ystävien tapaamisesta, sukulaisten luona kiertelystä, käytännön asioiden järjestämisestä Suomessa sekä yksinkertaisesti kokemusten sulattelemisesta. Ennen loppuyhteenvetoa kuitenkin muutama sana ja kuva paluumatkastamme Pohjois-Tansanian, Ugandan, Etiopian ja lopulta Lontoon Heathrown kautta.

Gnu-antiloppeja Ngorongoron kraaterissa safarilla, josta kerroimme edellisessä merkinnässä

Edellinen merkintä kirjoitettiin Mwanzassa, Victoria-järven rannalla. Mwanzasta matkustimme yölautalla järven yli Bukobaan Annan vanhan työkaverin Kallen vieraaksi. Bukoba oli tansanialaisittain kaunis ja leppoisa pikkukaupunki pienten vuorten ympäröimässä laaksossa. Oli hienoa nähdä Kallea pitkästä aikaa ja vaihtaa ajatuksia suomalaisen kanssa, joka katsoo Tansaniaa hieman eri näkökulmasta ja eri puolelta maata. Koko Pohjois-Tansanian kierroksemme ajan ihmettelimme sitä, miten erilaista pohjoisessa oli Mtwaraan ja muuhun Etelä-Tansaniaan verrattuna. Lyhyesti sanottuna pohjoinen näytti huomattavasti rehevämmältä, vauraammalta ja kehittyneemmältä kuin etelä. Syyt ovat todella moninaisia ilmasto-oloista aina orjakauppaan ja kolonialismin aikana muovautuneisiin rakenteisiin. Erna kirjoitti aiheesta blogissaan helmikuussa.

Auringonnousu Serengetissä

Oli hauskaa päättää Tansaniassa oleskelumme Mtwaraan nähden täysin vastakkaiseen nurkkaan. Mtwarahan sijaitsee maan kaakkoiskulmassa, Bukoba taas luoteessa. Alun perin aikeemme oli matkustaa Tansaniasta Nairobiin Keniaan ennen Etiopiaa. Olimme kuitenkin niin lähellä Ugandan rajaa, että päätimme muuttaa suunnitelmia lennosta ja jatkaa autolla rajan yli Ugandaan. Rajalla ilmaantui pientä sähläystä kuljetuksissa, mikä ei sinänsä enää yllättänyt lainkaan. Sen sijaan saimme heti rajan ylitettyämme huomata, että ugandalaiset olivat aivan yhtä ystävällisiä, auttavaisia ja vieraanvaraisia kuin mihin olimme matkoillamme Tansaniassa ja Mosambikissa tottuneet. Kun alkuperäinen kuljetuksemme epäonnistui, löytyi rajalta heti kimppakyyti, jonka kuljettaja ajoi meidät Kampalaan bussilipun hinnalla – mutta huomattavasti nopeammin ja mukavammin.

Bukoban kummallinen maamerkki on Ugandan sodan järeä muistomerkki, jota sponsoroi nykyään Coca-Cola

Kampala osoittautui kohtuullisen viihtyisäksi kaupungiksi ainakin Dar Es Salaamiin verrattuna. Useimmissa Afrikan suurkaupungeissa kaupunkisuunnittelu on ollut vähäistä, minkä vuoksi ne ovat usein hajanaisia ja levittäytyvät suurelle alueelle. Kampalan keskusta oli kuitenkin melko yhtenäinen ja viihtyisä. Kampalasta teimme myös muutaman päivän retken sadan kilometrin päähän Victoria-järven rannalla sijaitsevaan Jinjaan. Uneliaan pikkukaupungin matkailuvaltteja ovat koskenlaskuun hyvin soveltuvat hienot putoukset sekä Niilin alkulähde, jota Livingstonekin pakkomielteisesti etsi.

Bujagalin putoukset Niilin varrella lähellä Jinjaa

Kampalasta (tai tarkemmin sanoen Entebbestä) lensimme Addis Abebaan. Kiinnostuksemme Etiopiaa kohtaan syntyi jo vuosia sitten muun muassa kiinnostavan musiikin, historian sekä ehkä lopulta eniten Dar Es Salaamin loistavan etiopialaisen ravintolan ansiosta. Totuteltuamme Addis Abebassa hetken uudenlaiseen viileään ilmastoon, kummallisin kirjoitusmerkkeihin ja astetta pidättyväisempiin ihmisiin suuntasimme etelään. Vierailimme Sashamenen rastafariyhteisössä ja teimme mahtavan nelipäiväisen ratsastusvaelluksen Bale-vuoristossa. Retken järjesti alueen ekomatkailua kehittävä järjestö, jonka palvelua voi ehdottomasti suositella.

Pilvisumussa Bale-vuoristossa

Levättyämme jälleen muutaman päivän Addis Abebassa pyrähdimme pohjoiseen historialliselle kierrokselle. Meidän viikon pituinen kierroksemme tosin sisälsi vain kaksi etappia, Aksumin ja Lalibelan. Monille matkailijoille kierros näytti tarkoittavan neljää-viittä kaupunkia, joissa kaikissa viivyttiin korkeintaan kaksi päivää. Saimmekin selitellä monen kertaan sitä, miksi hukkasimme kolme tai neljä päivää kaupungissa, jonka nähtävyydet olisi voinut urakoida päivässä. Yritimme selitellä jotakin matkaväsymyksestä, halusta nähdä muutakin kuin vanhoja kivirakennelmia sekä yleisestä laiskuudesta. Vastaanotto oli kuitenkin kummastunutta ja toi väistämättä mieleen Annan gradun aiheen nähtävyyksien katselusta eräänlaisena matkailijan velvollisuutena.

Lalibelan kiveen louhittujen kirkkojen vaikuttavuutta on vaikea vangita kuviin

Vuoden aikana kerätyt kokemukset ja matkan rasitukset tosiaan painoivat, ja vietimmekin puolet Etiopian ajasta Addis Abebassa, pääosin mukavassa hotellihuoneessamme katsellen kaapelikanavien tarjontaa ja syöden kaikenlaisia herkkuja, joita emme olleet saaneet kuukausiin. Matkaohjelmamme olisi varmasti ollut huomattavasti tiukempi jos olisimme tulleet suoraan Suomesta kokemustennälkäisinä. Tällä matkalla hitaus kuitenkin tuntui hyvältä. Päädyimme toteamaan, että takana oli jo niin monta suurta kokemusta, ettemme yksinkertaisesti enää voineet tai jaksaneet ottaa vastaan kaikkia kohtaamiamme vaikutelmia. Reissu oli kuitenkin kokonaisuudessaan todella hieno ja tarjosi lukemattoman monta tilaisuutta ihmetellä Itä-Afrikan maiden eroja ja yhtäläisyyksiä ihmisten käyttäytymisen, kulttuurin, historian, ilmaston ja ongelmienkin suhteen. Maaliskuun puolivälissä laskeuduimme Helsinki-Vantaan lentokentälle hieman sekavassa mielentilassa.

Heathrowlta Helsinki-Vantaalle